| TIMO MERILUODON VANHAT KARTAT |
| KARTAT | Karttaluovutukset Neuvostoliittoon 1944-1947 | Kartografiaa koskevia aikalaiskirjoituksia | Oheismateriaalia |
| Tiedostonimien ja oheistietojen selitteet | Jätä palautetta |
|
Sivuston esittely:
-Jo nuorena kiinnostuin erityisesti Suomea koskevista vanhoista kartoista ja Suomen kartografian historiasta. Vielä tuohon aikaan suurena rajoitteena niin minun, kuin muidenkin alan harrastelijoiden kiinnostukselle oli kuitenkin se, että suurten kuvakenttien käsitteleminen digitaalisesti ei oikein onnistunut tuon ajan alkeellisilla tietokoneilla. Ainoat harrastelijalle yksinkertaiset tavat jäljentää karttoja olivat valokopiointi ja valokuvaaminen. Karttoja saattoi toki myös eri teitä hankkia itselleen, mutta vanhempien karttojen suhteen tämä kysyi jo jonkinlaista varallisuutta, eikä näin suuressa mitassa ollut mahdollista. Kuvia tai kopioita ei lisäksi oikein voinut enää kotikonstein teknisesti muunnella sen jälkeen, kun ne oli otettu. Sittemmin tunnetusti tapahtunut tietokoneiden käsittelykapasiteetin räjähdysmäinen kasvu, sekä nettiyhteyksien nopeutuminen ovat merkinneet todellista vallankumousta vanhojen karttojen harrastelijoille: kun kartta kerran oli digitoitu, sitä saattoi nyt muunnella ja levittää lähes rajattomasti käytännössä ilman lisäkustannuksia. Nyt tunnustetaankin jo yleisesti, että ihmiskunnan kulttuuriperinnön saattaminen vapaaseen nettilevitykseen on sukupolvemme suurimpia haasteita. Itse tästä muutoksesta tietenkin innostuneena sain kuitenkin havaita, että nimenomaan digitointi muodostui jonkinlaiseksi prosessin pullonkaulaksi: valtaosa julkisten arkistojen ja kirjastojen materiaalistahan on varsin pienikokoista, ja sen digitointiin riittävät kotikäyttöön tarkoitetut kohtuuhintaiset laitteet. Kartat muodostavat kuitenkin muiden suurikokoisten kuvateosten kanssa tästä erillisen ryhmän, jonka ammattimainen digitointi edellyttää suurikokoista erityislaitteistoa, johon yleensä vain kaikkein suurimmilla kirjasto-, ja arkistolaitoksilla on varaa. Tämä aiheuttaa tietenkin myös sen, että laitteilla otettujen jäljenteiden hinta on omaa luokkaansa. Mikäli harrastelija siis haluaa edelleen suurempia määriä digitaalisia jäljenteitä, jää hänelle ainoaksi mahdollisuudeksi niiden kokoaminen pienemmistä, yleensä A3 ja A4 -kokoisista skannauksista. Kun otetaan huomioon tällaisen laitteiston matala hintataso ja helppo käytettävyys, on kuitenkin hämmästyttävää, että sekin on alkanut yleistyä pienissä ja keskisuurissa arkistoissa ja kirjastoissa vasta viimeisten vuosien aikana. Tilanne on tuttu ATK-maailmasta: ihmiset haluavat asiakirjan “hypisteltäväkseen” sen sijaan, että tyytyisivät lukemaan sitä näytöltä, vaikka tämä olisi paljon halvempaa ja yksinkertaisempaa. Sitä mukaa, kun digitoitua materiaalia alkoi minulle kertyä, heräsi varsin pian ajatus joko sen toimittamisesta jollekin sellaiselle taholle, jolla oli jo vastaava projekti nettiarkiston perustamiseksi, tai sitten perustaa kokonaan oma nettisivusto. Edellisen ajatuksen suhteen ongelmaksi muodostui tekniikka: materiaaliani oltiin kyllä periaatteessa kiinnostuneita ottamaan vastaan, mutta tapani kerätä ja organisoida sitä oli siinä määrin erilainen, ettei se ollut yhteensovitettavissa tahon omien järjestelmien kanssa. (Yksi tällainen taho oli Jyväskylän yliopiston historian laitos.) Niinpä päädyin jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Näinä päivinä, kun erilaiset julkisten tahojen, sekä kaltaisieni harrastelijoiden digitointiprojektit etenevät huimaa vauhtia, on aina pelättävissä, että kun jonkin kartan tai karttasarjan on sen digitoinnista mahdollisesti maksettuaan koonnut, säätänyt (digitaalisesti remasteroinut), luetteloinut, ja lopulta saattanut sivustolleen, on joku muu jo tällä välin ehtinyt tehdä samoin vielä paremmalla lopputuloksella. Toisaalta tämä on seikka, jonka harrastelijan on hyväksyttävä, jos hän ylipäänsä aikoo saada kokoamaansa materiaalia julkaistuksi. Selkeänä erona verrattuna erityisesti monen julkisen tahon digitointiprojekteihin, jotka yleensä pyrkivät saattamaan levitykseen ensisijaisesti arvokkainta, huonokuntoisinta, ja käytetyintä materiaalia sen tuhoutumisen estämiseksi, on oma päämääräni ollut pikemminkin koota mahdollisimman kattava läpileikkaus erityisesti Suomen kartografian historiasta, sekä Suomen kulttuurimaantieteestä karttojen kertomana 1600-luvulta nykypäivään. Tämän vuoksi tarkoituksenani ei esimerkiksi ole ollut kerätä systemaattisesti tietyn karttasarjan kaikkia lehtiä (ellei kyseessä ole aivan pieni sarja), tai kaikkia tiettyä maantieteellistä aluetta kuvaavia karttoja. Poikkeuksiakin toki on: jyväskyläläisenä minulla on runsaammin karttoja Jyväskylästä ja Kuopiosta (sisarkaupunki), kuin muista vastaavankokoisista kaupungeista. Myös 1940-, ja 1950 -luvulla laadittuja karttoja on sivustolla ehkä suhteellisesti runsaammin, kuin mitä tuohon aikaan laadittiin, koska ne mielestäni kuvaavat niin hyvin ajan kulttuurimaantieteen rajua muutosta Suomessa. Ulkomaisia karttoja on sivustolla toistaiseksi varsin vähän, mutta niiden suhteellinen määrä tullee aikaa myöten lisääntymään. Tällöin tullee myös ajankohtaiseksi niiden erottaminen omaksi hakemistokseen. Karttojen ohella olen pyrkinyt liittämään sivustolle erityisesti suomalaista kartografiaa koskevaa oheismateriaalia, jotta käyttäjä kykenisi asettamaan kukin kartan sille kuuluvaan viitekehykseensä. Tärkeää: -Mikäli sivustolla on sellaista tekijänoikeuksien alaista materiaalia, jonka esittämistä sivustolla julkaisija pitää sopimattomana, luvataan tämä materiaali poistaa sivustolta julkaisijan perustellusta huomautuksesta. Otan asiasta itse täyden vastuun.
|
Ajankohtaista:
|